SAAN OLLA OSA JONKUN TOISEN UNELMAA
Tulisinko kissojen hoitajaksi kahdeksi viikoksi Kotkaan?
Kissojen omistaja pääsisi ”once-in-a-lifetime” -matkalle. No mikä ettei! Kissojen omistajalla on valtava luotto antaa rakkaansa hoivaani. En puhu kissaa, puhun enemmän koiraa. En ole koskaan hoitanut yhtä, saatikka neljää kissaa. En ole ollut yksin kissojen kanssa ylipäätään! En tiedä kumpi meistä on ”hullumpi” – hän, joka kysyy, vai hän joka suostuu?
Mitä tästä tulee, entä jos joku sairastuu, entä jos kisut eivät tykkää minusta, entä jos en osaa ruokkia ja omistaja ei tunnista +3 kiloa suurempia kissojaan? Näiden rauhallisten ajatusten kera alkoi matkani kissakuiskaajaksi lokakuussa 2024.
Kissat ovat Cornish Rex -rotua, paitsi vanhin on Venäjän sininen. ”Rexit” ovat tavallaan karvattomia, mutta pieni pehmoinen vauvakarva heillä on. Veikeän ilmeikkäitä otuksia! Yksi kissa asustaa makuuhuoneessa, ja muut muualla asunnossa. Makkarikissa on syntyjään pienempi ja heiveröisempi, pelkää muita kissoja. Muut ovatkin joskus olleet kuin ”pissiksiä” ja kurmuuttaneet pientä. Siksi tällainen järjestely.
YLLÄTYS, YLLÄTYS
Saavuin Kotkaan. Linja-autoasemalta on lyhyt matka kissojen luo.
Vaalea Kake Kalkkuna (olisi jokin Mllä alkava nimikin, mutta ihan syystä tämä lempinimi) tulee heti paikalle, kun pääsen sisälle. Hän hyppää lipaston päälle ja kurkottaa kohti. Minä otan kenkiä pois ja höpöttelen. Kakea ei kiinnosta ja tulkitsen, että ruokaa, ei lörpöttelyä. Kaikille kolmelle ruokaa ja sitten makkariin tutustumaan makkarikissa Morrikseen. Vällyn seasta sängyltä tuijottaa isot silmät ja korvat. No, korvat eivät tuijota. Tai ehkä sittenkin. Morris on järkyttynyt tunkeilijasta, ”Et ole mun mami!”, sanovat suuret silmät.
Olohuonekissat Milton, Morgan ja Kake suhtautuvat suopeammin. Milton, vanhin ja lauman kuningas, lämpenee heti lempeäksi. Kake on innoissaan, poukkoilee perässäni. Puskee ja tutkii – yrittää arvata seuraavan askeleni ja olla edellä.
Näen, että Kake ja Milton ovat olohuoneessa, kun suuntaan kylppäriin. Valot päälle ja säikähdys! Pyyhepinon päältä tuijottaa mustan möykyn silmäpari, Morgan.
No ei siinä mitään, laitan oman pussukkani lavuaaripöydälle ja aion istahtaa pissille.
Kun alan istua, niin peppuni törmää johonkin, eikä se ole pytyn reuna, vaan jokin elävä! HUUDOLLA YLÖS!
Ja samalla Kake yhtä nopeasti alas pytyn reunalta, pinkoo rakettina jonnekin.
Minä tasailen hengitystäni ja onneksi rakkoni vielä piti. HUH!
ENSIMMÄINEN ILTA
Katson hetken illalla telkkaria ja kissojen kuningas, Milton, tulee syliini sohvalle. Tätä ennen olen tarjoillut monta ateriaa (olen tulkinnut, että halutaan ruokaa, muttei ehkä sittenkään), pessyt kuppeja, kerännyt ”hiekkakakkuja”, ja lakaissut hiekkoja lattialta. Olen korjannut ruokajämiä pois ystäväni ohje mielessäni, etteivät kissat syö vanhentunutta ruokaa. Mietin haaskuuta silmiä pyöritellen. En osaa puhua ”kissaa”, saati sitten ”Cornishia”, mikä on taatusti vielä hienompaa.
Suuntaan väsyneenä ja hämmentyneenä makuuhuoneeseen nukkumaan kauniiden petroolinturkoosien lakanoiden syleilyyn. Makkarikissa Morris hypähtelee kauemmaksi, eikä varsinkaan aio nukkua leveän futonin omassa kulmauksessaan. Otan kissanpedin ja huovan ja laitan hänen uuden paikkansa patterin viereen. Morris loikkaa sinne turvaan. Edelleen sellainen ilme, että miksei turvahälytin toimi – täällä on tunkeilija!
ENSIMMÄINEN YÖ
Nukahdan, mutta herään yöllä mankumiseen ja oven raapimiseen olkkarin puolelta. Kake siellä, kun käyn katsomassa ja kieltämässä. Seuraa tuntien infernaalinen naukuminen, oven raapiminen ja paukuttaminen. Välillä tauko ja sitten taas ja taas ja… Sitten en enää jaksa, ihan sama, tungen korvatulppia syvemmälle. Montakohan tulppaa saisi korviin mahtumaan?
Morris puolestaan tulee välillä katsomaan, mikä täti on hänen maminsa sängyssä. Hyppää olkapäälle ja tuijottaa. Hyppää matalan hyllykön päälle sängyn vieressä ja tuijottaa alas, naukuu. Kakepaukuttaa ovea. Mahtuisiko viisi tulppaa korviin?
Juuri sillä hetkellä minulla ei ole kauniita ajatuksia. Eikä varmaan alakerran naapurillakaan. Nousen ylös aamutuimaan ja tunne, kuin osaisin puhua vain vanhaa sketsiohjelmaa: ”Tökstöks, auts, tökstöks”. Eikä se naurattanut edelleenkään.
Tekstari ystävälleni maailmalla ja saan neuvon.Hän neuvoo jättämään yöksi syötävää kippoon, kun varsinkin Kake raapii silloin makkarin ovea, kun haluaa ruokaa. Samaten Morris voi hypätä olkapäälle muistuttamaan palvelun laiminlyönnistä. Mutta miten se ”seisonut ruoka”? Olen nyt enemmän ”auts”, muut sanat ovat tippuneet.
MILTON SYLISSÄNI ON PARHAUTTA
Tätä se on, kun amatööri on asialla. Olen ottanut liian kirjaimellisesti ohjeet kissojen ruokinnasta. Se, etteivät kissat syö kupissa seissyttä ruokaa – ystäväni tarkoitti, ettei nyt anna vuorokauden olla siinä. Ja annokset neljä kertaa päivässä ja sitten yöksi. Mutta toisaalta, annettaisiin vasta, kun kissa oikeasti pyytää ruokaa! Olen sekaisin ohjeiden ja käytännön kanssa. Ehkä tämä tästä…
Ruokaa kuppiin yöksi on life-saver! Saan nukkua aamuisin noin viiteen, kerran jopa puoli seitsemään. Morris saattaa herättää viideltä ilmaisten olevansa nälkäkuoleman partaalla. Hoipun ruokakupin täyttöön ja huomaankin, että hitto, täällähän on yöruokaa vielä. Mutta siitä puuttuu ”nonparellit”! Muutama kuivaruokapapana lihaisan hyytelön päällä on tullut tavaksi ja henkilökunta unohti sen. Huolimattomuus palkitaan varhaisella heräämisellä. Viisi papanaa ja ruoka maistuu.
Kirjoittaja/Helena Alanen