Muistelun kautta vanheneva rakentaa käsitystä itsestään ja siitä, mikä merkitys hänen elämällään on ja on ollut. Luonto ja ystävät nousevat tärkeään asemaan ja arvoon. Nopeus ei enää ole valttia. Elämää seurataan aikaisempaa tarkemmin ja hitaammin, ikään kuin enemmän ulkopuolisena.

Mutta ikääntyvät eivät ole vain ulkopuolisia tarkkailijoita, he ovat aktiivisia osallistujia. Muistelun kautta he siirtävät Suomen historiaa ja kulttuuria seuraaville sukupolville.

Monenlaisten harrastustensa kautta he kokevat olevansa yhteiskunnan tarvitsema osa. Vanha ihminen koostuu oman elämänsä monista kerroksista. Hänessä on lapsi, nuori, keski-ikäinen, ikääntyvä ja vanhimpina vuosina myös vanha ihminen.

Fyysisen läheisyyden ja rakkauden tarpeet eivät vähene vanhetessa. Vanhojen rakkauselämään kuuluvat myös seksuaaliset tarpeet, joskin fyysiset muutokset muuttavat niiden kuvaa ja nopeutta. ”Suutelen sinua ylt`ympäri”. Se on kaikista vanhimpien rakkauden tunnustus. Rakkaan ihmisen tai rakkaiden ihmisten auttaminen kuuluu vanhojen rakkauteen.

Näistä ja monista muista psyykkiseen eli kokemukselliseen vanhenemiseen kuuluvista seikoista professori Sirkka-Liisa Kivelä on kirjoittanut kirjan ”Vanha löytää itsensä ja maailman”. Tässä kirjassa hän kertoo tutkimustietoihin perustuvia tietoja vanhenemisesta ja kokoamiensa suomalaisten runoilijoiden runojen kautta avartaa ikääntymisen monia perspektiivejä. 

Sirkka-Liisa Kivelä